En oikeen tiedä miten aloittaisin tän.
Mun nimi on Anne, oon 23vuotias helsinkiläinen, mutta tällä hetkellä asun n.1 päivän ja 7-8h automatkan päässä Helsingistä. Teen tätä blogia itelleni, joten ehkä pikkasen outoa, että esittelen itseni tässä. Mut, jos satun oikeesti lukemaan tätä, kun olen saavuttunut "vanhuusiän" on ihan kiva tietää missä ollaan menty. Ja tässä sitä nyt mennään.....
LONDON, THE UNITED KINGDOM
Pian tulee vuos täyteen!!!!
Sain jo pienenä hienon idean, muuttaa ulkomaille. Kohteena oli Jenkit, yllättävää. Kuinka monen unelma ei olekkaan muuttaa Yhdysvaltoihin, tulla kuuluisaksi näyttelijäksi ja elää leveesti. Vaihtoehtoinen unelma:lähteä opiskelemaan Jenkkeihin ja elää just niinku kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa nuoret elää.
No tää unelma ei nyt käynyt mun kohdalla toteen. Pahimpien teinivuosien jälkeen Amerikka muuttui Briteiksi. Britteihin mä päädyin 8 kesäkuuta 2011. Mulla ei sinänsä ole ollut mitään suurta suunnitelmaa uraelämää miettiessä (tämä aiheuttaakin "PIENTÄ" paniikkia usein), mutta oon jo pienest pitäen tiennyt, että vaikka kuinka rakastankin kotikaupunkiani ja ennen kaikkea perhettäni ja ystäviä, jotka lähes kaikki siellä asuvat...en kuulu helsinkiin. Jos multa kysyttäisiin (ja on monesti kysyttykkin) miksi, en osaisi/osaa vastata tähän kysymykseen. Helsingissä on elämäni, muistoni, perhe sekä ystävät ja osa maitohampaistakin taitaa vielä löytyä jostain purkeista...Mutta silti jostain syystä en tunne kuuluvani sinne. En ole vielä täysin varma lontoostakaan, täällä elämä on täysin erilaista kuin Suomessa. Huomattavasti hankalampaa ja aika monessa suhteessa alkeellisempaakin! Oon vielä "punnitsemisvaiheessa", mietin jatkuvasti eri vaihtoehtoja, tän maan huonoja sekä hyviä puolia. Helppoa täällä ei ole ollut...(perehdyn tähän ehkä vähän myöhemmin). Mutta monelta olen kuullut, että kestää n. 2vuotta saada jalat "tukevasti" maahan täällä. Lontoo on jatkuvasti muuttuva kaupunki, ihmisiä tulee ja menee...Se onkin ollut yks hankala juttu mulle. Uusia tuttavuuksia tulee ja menee ja mulle jäähyväiset on aina ollut vaikeita. Mutta ne on suuri osa tän kaupungin luonnetta.
Mun täytyy nyt lähteä moikkaamaan sukulaisii, joten olkoon tämä nyt blogini pt. 1.
Täs vielä pari mun ottamaa kuvaa lontoosta.
No comments:
Post a Comment