Keventääkseni edellistä postausta haluan laittaa taas pari randomia valokuvaa tänne.


Went home for 8 days in February.

This photo I actually took in 2010. When me and Rahkis were here on holidays (NYE TRIP 2010-2011). Back then I never ever thought I'd live somewhere around this amazing view. But guess what happened...I can actually see this view from our kitchen window.

LATE AT TATE MODERN. View from the Millenium Bridge. Went to see Yayoi Kusama exhibition with Ayano after work. AMAZING!

Mid-March picnic at Weaver's Field with Sanna and Matleena. Wonderful day with wonderful people. I think the temperature was around 18 on that day!!

Another photo from the mid-March picnic.

Cooked some healthy red curry Thai with Rahkis.

Tour de Londres! with Laura at London Eye by Thames.

Last year (2011) Finland won the Hockey World Championship!!!!!!! Finals were against.....SWEDEN. YES!!! Anyway this year the hockey games are held at Helsinki and Stockholm (or somewhere in Sweden anyway). And on Thursday, Finland won against The US and Sweden got dropped-out from the games completely. So me and Matleena were celebrating the succesful game night.

Lazy Monday at Wagamama's with Laura.
:)

Riots, Riots, Riots...Hyppään ajassa nyt taaksepäin, elokuun 7 tai 8 päivään. Matleena oli juuri saapunut tänne edellisenä iltana. Päivä tuntui täysin tavanomaiselta, sää oli kiva jne. Tässä välissä kerron, että olin just äskön kirjottanut aika pitkän pätkän tätä ja sit painoin jotain, joka vei mut pois tältä sivulta ja jostain ihmeen syystä tällä kertaa mun kirjotukset eivät olleet automaattisesti tallentuneet. PERUS. No anywayyyyyy iltapäivällä äiti soitti mulle varoittaakseen meitä lontoossa levinneistä mellakoista valtiota/poliiseja kohtaan* Tässä vaiheessa tiesin vaan, että edellisenä iltana pohjois-lontoossa (tottenhamissa) oli puhjennut suuri mellakka*. Kerroin äidille, että ei syytä huoleen, mellakat tuskin tulee etelä-lontooseen. Lähdettiin Matun kanssa kauppaan heti ku olin lopettanut puhelin äidin kanssa, meidän kämppä sijaitsi Walworth Roadin yhdellä poikkikadulla. 20min päästä yritinki sit saada äitiä puhelimitse kiinni, muistan että jännitti ja pelotti aika paljon. 


Mellakat olivat saapuneet etelään, Walworth roadilla oli täyskaaos meneillään. Huppupäiset nuoret juoksentelivat pitkin katua kantaen mm. telkkareita ja no mitä nyt vaan sattuivat saamaan käsiinsä. Ikkunoiden sirpaleita lenteli joka suuntaan, välillä kuului räjähdysääniä, kadulla paloi roskiksia jne. Poliiseja ei kuitenkaan näkynyt missään. Katu oli mitä ilmeisemmin täysin eristetty. Ehkä vähän turhankin uhkarohkeina päätettiin lähtee ettimään auki olevaa ruokakauppaa (what...oli nälkä), piti siis kävellä läpi Walworth roadin. Walworth Roadin päässä (Elephant and Caslten puolella) seisoi järjestäytyneenä iso määrä rynnäkköpoliiseja. Tekivät kyllä kaikkea muuta kuin rynnäköivät. Ilmeisesti niiden tarkoitus oli seistä mahdollisimman kaukana itse tapahtumista. 

Päästiin bussiin elephant and castlessa. Löydettiin auki oleva ruokakauppa, jeeee!!!! Kun vihdoinkin saavuttiin Walworth roadille, oli katu täysin hiljainen, poliiseja näkyi viellä jossain kulmilla, mutta itse mellakka oli siirtynyt kait jonnekkin muualle. Kadulla vallitsi aavemainen hiljaisuus. Walworth roadin läpi ei saanut enää kävellä, joten jouduttiin kiertämään eri poikkikatuja pitkin kotiin. Päästiin kotiin turvallisesti..ja no that's that. 

Pari päivää myöhemmin meille tultiin töissä ilmottamaan 12maissa, että huhujen mukaan mellakat olisivat saapumassa Brick Lanelle. Koko alue tultaisiin sulkemaan 4 mennessä ja viimeistään klo.16.00 kaikkien työntekijöiden tulisi olla pois alueelta. Koko päivä kello 3.30 asti aika jännittävä. Matu tuli mua vastaan spitalfieldsiin, käytiin off licensesta joka oli juuri sulkemassa ostaa vähän herkkui. Tunnelma liverpool streetilläkin oli aika aavemainen, city ja metropolitan poliiseja näkyi joka puolella. Kaikki kadulla olevat liikkeet, pubit yms. olivat sulkeneet 4maissa keskellä "normaalia" työviikkoa. Seuraavana päivänä töihin meno vähän jännitti. Mellakoita Brick Lanella ei kuitenkaan ollut.

Seuraavalla viikolla alkoi elämä täällä palautumaan normaaliksi, mellakat loppuivat....Kauppojen ikkunat oltiin korjattu ja suurin osa kaupoista olikin jo avanneet ovensa normaaliin tapaan asiakkaille.

Siin se. Mulla ei valitettavasti taida olla ainuttakaan kuvaa noista ajoista. Toivottavasi tajuan jotain tästä sekavasta selityksestäni vielä vanhempana. 

Koska mulla ei ole kuvia kyseisestä mellakasta liitän kuvan, jonka otin poliiseista viime viikonloppuna, kun täällä päin oli jotkut mielenosoitukset menossa..






 






























 *Poliisi oli ampunut nuoren isän, en nyt ihan tarkalleen muista kaikkia yksityiskohtia mutta kaikkea sekavaa siinä oli...Googletetaan asia sitten joskus. 
Wikipeditinkin sen nyt http://en.wikipedia.org/wiki/2011_England_riots

Just

Shtloads of photos I've taken
Westminister Bridge
Tower Bridge (again)
View from the bedroom window (The Weavers Field), one rainy day.
Rainy lunch break. I remember this day, I asked my cousin (Sanna, who lived with us) to come and have lunch with me on my break. Well it rained, it wasn't warm..And I think Sanna didn't eat anything (not sure though). What a lovely lunch we had.
Christmas day dinner (indian food) at brick lane with Matleena and Sho. Me and Matleena were a tad bit upset that everyone we know and love were enjoying a nice a Christmas eve dinner in Finland so on Christmas day me, Matleena and Sho (our old flatmate) decided to go for a Chrissy day dinner..Ended up walking 10mins off from the flat to an Indian restaurant (since they were the only restaurants OPEN on that day). We had a nice set dinner. And after the dinner we came home quite tipsy, watched some movies..Sho past out on the floor. I remember not being able to sleep cuz he was snoring so loud..And yea that's about it. Different Christmas definitely.
Bethnal Green road. Now this photo...I took last Sunday. Nothing special about it. We went to an off licence and Tesco to get some eve snacks (beer, crisps, nachos, cider, wine all that usual stuff ;) and I just wanted to take a simple photo of the main road.
I call this a VITAMIN BOMB. Made some Sangria and we watched movies. (With Matleena and Sanna)
Thai food at Tucky's. Was DELICIOUS. (with Coralie, Ayano and Tucky)
Haha totally random, I tried to get a cool photo of the "new arrival" jacket. Well this photo is just mostly about my diaper ass and horse's legs. Also yea I've got a Yoshi tattoo. I hope I didn't get this removed when I got older.
And talking about those horse's legs. Cute police horse's. Me and Sanna were just on our way to London Museum (cool place by the way).
Mom sent us some Easter treats from home <3
Okey enough with the photos for now.

Jatkuu..

Mihin jäinkään eilen.......



Ai niin. Voisin ehkä nyt aloittaa kertomaan itselleni tästä elämästä täällä LONTOOSSA (YOOOO DAWWGGG). On niin paljon kerrottavaa ja niin paljon olen jo unohtanut, että en ehkä palaa joka ikiseen päivään, jonka olen täällä ehtinyt elää. Ehkä voisin muistella niitä ensimmäisiä päiviäni täällä.....(ennen kun alan muistelmoimaan, haluan muistuttaa itseäni, että lontoo oli siis jo ennestään tuttu kaupunki).....

8.6.2011
Muistan, että mua ei hirveesti jännittänyt tänne lähteminen, olin luultavasti käynyt läpi pahimmat ja suurimmat pelot/jännitykset/ikävät yms. jo kuukausia ennen. Lento tais lähtee joskus 6aikaa illalla Helsinki-Vantaan lentokentältä, saattajia (tää nyt kuulostaa taas joltain hautajaisilta) oli muutama. Tietty äiti ja Sulo, ystävistä Rahkis (Jenni R.) ja Laura. Muut kaverit olinkin "hyvästellyt" aikasemmin (pidettiin mm. "pienimuotoiset jäähyväisbileet kokoma baaris ja sieltä ilta jatkui Tivoliin). Paula ja Sini lähti mun seuraks tänne muutamaks päiväks.


No tässä vaiheessa on jo kulunut joitain päiviä/viikkoja.

Olin "asettunut taloksi" Elephant & Castleen (pahamaineinen alue etelä-lontoossa), aluks tuntui aika pelottavalta asua tuolla mutta alueeseen tottui aika nopeasti. Eikä se niin paha edes ole, after all the famous MOS (Ministry of Sound) is located in the heart of Elephant and Castle. Kuten jo mainitsinkin Lontoossa olin jo aikaisemmin käynyt (aika montakin kertaa), joten liikkuminen täällä ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa. Duunipaikan ettiminen alkoi lähes heti, kun tänne saavuin. Ja kesäkuun lopulla aloitinkin vaatekaupassa Brick Lanella (Public Beware). Tunnen edelleen olevani aika onnekas ton duunin suhteen, moni joutuu duunia ettimään täältä vähintään pari kuukautta ennen kuin mitään saa varsinkin, jos vaatekauppaan haluaa. Tuntuu jotenkin tosi oudolt sanoo noin, koska oikeesti...en mä nyt varsinaisesti unelmoi(nut) työskentelystä missään rättikaupassa.
Mutta täällä työttömyys on kovin suuri ja voi sanoa olevansa aika onnekas, jos jotain duunia löytää (etenkin, kun olet ulkomaalainen). 

Mitäs mä duunailin täällä? 
Aika moni ystävä kävi moikkaamassa mua viime kesänä eli "yksin" en tuntenut olevani. Aina kun yks lähti takas Suomeen ni toinen tulikin melkeen heti perästä. Elokuussa Matu muutti tänne. Yhdessä käytiin aina ulkona ja pitämässä hauskaa. Viime kesä oli aika ikimuistoinen, mutta mitään en tunnu muistavan siitä.

Lokakuun alussa saapui Sanna tänne ja syyskuun vikapäivä olikin sitten meidän vika päivä Elephant and Castlen talossa. Suunnitelmana oli löytää kämppä ennen kun vuokrasopimus päättyy. Eipä mennyt ihan niinku piti tämäkään suunnitelma, ekat kaksi viikkoa syyskuusta vietettiin mun äidin serkun ja sen perheen kellarikerroksessa. Kahden viikon jälkeen etsittiin edelleen kämppää, tuloksetta. Kilpailu myös asuntomaailmassa on niin kovaa täällä, että mikäli et ole miljonääri kannattaisi ehkä alkaa etsimään sitä kämppää ainakin 3kk ennen kun vuokrasopimus nykyisessä loppuu!!!!! Tätähän me emme toki olleet ajatelleet. Pitää oppia kantapään kautta aina kaikki ;)




Lokakuun lopulla alkoi toivo loppuumaan meiltä kaikilta. 26.10 tais olla se päivä, kun päätettiin että mikäli mitään ei ilmaantuis sen päivän aikana ni varattais lentoliput takas Suomeen. Päätettiin mennä Pizza huttiin lounaalle ja pohtimaan niitä viimeisiä "oljenkorsia", joita ei siis käytännössä kyllä enää ollut. Yhtäkkii mun puhelin alkaa soimaan, soittaja on mun pomo, joten tietty mun on pakko vastata vaikka olinkin siinä just vetämässä pizzaa naamaan. 


VIHDOINKIN meidän onni kääntyi! Mun pomojen omistama kämppä oli just vapautumassa ja me voitais vuokraa se vuoden sopimuksella. 

Jätin tarkotuksella kaikki todella inhottavat muistot kertomatta, en oo viel siin vaihees että haluisin alkaa palaamaan noihin kodittomuus aikoihin yhtään tarkemmin. Ehkä sitten jossain vaiheessa.


28.10.2011 päästiin tähän missä edelleen ollaan.

  

ON BRICK LANE

Tässä on siis meidän pikku kämppä, sijainti E2 6HZ (BETHNAL GR/SHOREDITCH, EAST LONDON).

Mulla on runsaat 5min kävelymatkaa töihin. 

Mutta palataanpa taas ajassa taaksepäin.

to be continued... 

 







 






 

instagram

If someone happens to read this, someone who owns an iPhone (or android? phone) find me on instagram (amarleena). I love browsing through instagram profiles :)

 

Okei.....

Tää on about miljoonas kerta, kun yritän aloittaa blogia. Aina oon päätynyt poistamaan tilini, toki mulla taitaa olla kahdella eri sähköpostilla (tämän ollessa kolmas sähköpostitilini) edelleen käytössä olevat "blogit". 

En oikeen tiedä miten aloittaisin tän.

Mun nimi on Anne, oon 23vuotias helsinkiläinen, mutta tällä hetkellä asun n.1 päivän ja 7-8h automatkan päässä Helsingistä. Teen tätä blogia itelleni, joten ehkä pikkasen outoa, että esittelen itseni tässä. Mut, jos satun oikeesti lukemaan tätä, kun olen saavuttunut "vanhuusiän" on ihan kiva tietää missä ollaan menty. Ja tässä sitä nyt mennään.....

LONDON, THE UNITED KINGDOM

Pian tulee vuos täyteen!!!! 
Sain jo pienenä hienon idean, muuttaa ulkomaille. Kohteena oli Jenkit, yllättävää. Kuinka monen unelma ei olekkaan muuttaa Yhdysvaltoihin, tulla kuuluisaksi näyttelijäksi ja elää leveesti. Vaihtoehtoinen unelma:lähteä opiskelemaan Jenkkeihin ja elää just niinku kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa nuoret elää.

No tää unelma ei nyt käynyt mun kohdalla toteen. Pahimpien teinivuosien jälkeen Amerikka muuttui Briteiksi. Britteihin mä päädyin 8 kesäkuuta 2011. Mulla ei sinänsä ole ollut mitään suurta suunnitelmaa uraelämää miettiessä (tämä aiheuttaakin "PIENTÄ" paniikkia usein), mutta oon jo pienest pitäen tiennyt, että vaikka kuinka rakastankin kotikaupunkiani ja ennen kaikkea perhettäni ja ystäviä, jotka lähes kaikki siellä asuvat...en kuulu helsinkiin. Jos multa kysyttäisiin (ja on monesti kysyttykkin) miksi, en osaisi/osaa vastata tähän kysymykseen. Helsingissä on elämäni, muistoni, perhe sekä ystävät ja osa maitohampaistakin taitaa vielä löytyä jostain purkeista...Mutta silti jostain syystä en tunne kuuluvani sinne. En ole vielä täysin varma lontoostakaan, täällä elämä on täysin erilaista kuin Suomessa. Huomattavasti hankalampaa ja aika monessa suhteessa alkeellisempaakin! Oon vielä "punnitsemisvaiheessa", mietin jatkuvasti eri vaihtoehtoja, tän maan huonoja sekä hyviä puolia. Helppoa täällä ei ole ollut...(perehdyn tähän ehkä vähän myöhemmin). Mutta monelta olen kuullut, että kestää n. 2vuotta saada jalat "tukevasti" maahan täällä. Lontoo on jatkuvasti muuttuva kaupunki, ihmisiä tulee ja menee...Se onkin ollut yks hankala juttu mulle. Uusia tuttavuuksia tulee ja menee ja mulle jäähyväiset on aina ollut vaikeita. Mutta ne on suuri osa tän kaupungin luonnetta.

                                                       London Eye
                                                         
             Mun täytyy nyt lähteä moikkaamaan sukulaisii, joten olkoon tämä nyt blogini pt. 1. 

                                   Täs vielä pari mun ottamaa kuvaa lontoosta.

                                                          Piccadilly Circus

                                                        Thames Walk

                                                      

                           

                                                         Tower Bridge